Viimein se yläkerran viimeinenkin huone tuli tapetoitua, mietti Hilma ja istahti nojatuoliin, hetken malttoi olla paikallaan kun jo ponkaisi taas ylös ja katseli taloa arvostellen. "Tulikohan nyt tuo tapetti liian lapsellinen, toisessa makuuhuoneessa kissatapetti, toisessa pöllötapetti".
"No, kyllä ne meille kelpaa" jatkoi Hilma pohtimistaan ja katseli huoneita edelleen, jalkalistat tarvitaan uudet seuraavaksi, sitten on mietittävä minne rakennetaan vessa, vanha kun oli kokonaan purettu talon remontin alkaessa.
Onneksi Hilma oli tomera nainen, joka tarttui itsekin työhön empimättä, vaikka nyt tuumailikin kaikessa rauhassa talon remonttia. Uudet vaatteetkin olivat Hilman mieleen: " tässähän alkaa jo näyttää kaupunkilaisrouvalta kun uudet vaatteetkin on".
Pusero istui paremmin kuin mikään aiemmista ja farkutkin tuntuivat mukavilta jalkaan. "Vielä kun saisi nämä ruohonvihreät kengät jotka aina olivat jalassa, vaihtuimaan muihin niin johan kelpaisi, eikä kampaajallakaan käynti pahasta olisi" mietti Hilma.
Hilma oli kovasti tyytyväinen remonttiin tässä vaiheessa:"kohtahan sen ukonkin voisi sieltä syrjäseudulta tänne pyytää, vai pitäisikö joku lapsista ensin sittenkin, vaikka hyvähän noilla oli isovanhempien hoivissa siellä maalla, pitkästä välimatkasta huolimatta".
Hilmalla se ajatus juoksi niin vikkelään välillä ettei perässä pysynyt kukaan. "Ai niin, tulihan niitä uusia remonttitarpeita, näppärästi niistä saisi vielä muutaman huonekalunkin tehtyä kunhaan vaan ehtisi kaiken, jatkoi Hilma miettimistään auringon alkaessa laskea taivaanrantaan".
Jospa mietin huomenna kuka perheestä seuraavaksi lähtee tänne kaupunkiin, ei sitä nyt enää tänään kuitenkaan kukaan matkusta" Hilma vielä tuumi ennenkuin nukahti hotellihuoneen pehmeällä sängyllä,
